Vihdoin ja viimein saan hetken istahtaa paikalleni ja kirjoittaa blogiini ensimmäisen merkinnän! :3 Mulla tuli eilisillalla ja sen jälkeen tämmöinen tekstinpätkä mieleeni:

Maailma jossa elämme on maailma jossa en tahdo elää. Minä haaveilen toisenlaisesta maailmasta, jossa olisi vapaa valinnaista päättää haluaako kouluttautua, päästä töihin, kasvattaa perhettä. Maailmaa jossa ei olisi kaavaa jonka mukaan me kuljemme.

Se työ johon päädymme määrittelee ihmisarvomme. Karkeasti sanottuna jos olemme siivoojia olemme pankin johtajan silmissä alempiarvoisia. Siltikin kaikki tämä luo yhteiskunnan. Siivoojat ovat ikäänkuin kulmakiviä ja johtajat ylimmäisinä. Ilman määrittelyä meillä ei olisi turvallisuutta ja sen suomaa arkea. Yhteiskuntaa.

Me määrittelemme myös ihmisiä heidän vaatteidensa mukaan, musiikkimakunsa ja käytöksen mukaan. Luokittelemme heitä näkymättömiin lokeroihin. Mutta millainen olisi vaikkapa fantasiakirjojen kuvaama maailma? Saisi päättää todella oman elämänsä. Saisi oppia asioita kokemuksien ja seikkailujen kautta.     

Mutta vaikka haaveellisuus kuulostaa melankoliselta, olen silti onnellinen täällä, kun saan rakastaa, ymmärtää ja tutustua ihmisiin. Kuunnella heidän ongelmiaan ja auttaa heitä, tunnen elämäni mieleiseksi ja olen onnellinen.

Ja se ketä rakastan, kuka asettuu silmissäni ylimmäksi kaikista. Hänelle annan pääsyn haavemaailmaani. Hän on se kuka antaa suurimman syyn elää täällä maailmassa, joka ankkuroi minut todellisuuteen mutta myös silti hän on se maailma johon kaipaan. Sinä.